Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Tarinat


Tänne kirjoitetaan tarinat hahmoilla. Tarinoissa ei saa autohitata, teleportata, eikä munchata. Jos et tiedä mitä se tarkoittaa, kysy ylläpidolta esim. vieraskirjassa. Laita 'Nimi'-kohtaan oma nimesi. 'Teksti'-kohdan alkuun laitat kissasi nimen ja klaanin, esim: Sammalviiksi, Myrskyklaani. Sitten rivinvaihto ja toinen ja kirjoittamaan vain tarinaa.

Vuodenaika: ​| lehtisateen loppu | Lehtisade on nyt lopuillaan ja pian onkin jo lehtikato! Päivät ovat vaihtelevia; joskus sataa lunta paljon ja joskus taas räntää.

​Vuorokauden aika: ​| Iltapäivä |

HUOM!!! ​TUULIKLAANI ON HÄÄDETTY NYT REVIIRILTÄÄN JA ASETTUNUT ASUMAAN VÄLIAIKAISESTI KORKOKIVILLE! HUOMIOIKAA TÄMÄ TARINOISSA, ETTÄ ESIM. MUIDEN KLAANIEN PARTIOT EIVÄT VOI TÖRMÄTÄ TUULIKLAANIN PARTIOON. MUUT KLAANIT EIVÄT VIELÄ TIEDÄ SIITÄ, ETTÄ TUULIKLAANI ON HÄÄDETTY!

Arvoasteikot löytyy: TÄSTÄ

 

 

 

 1  2  3  4  5  > [ Kirjoita ]

Nimi: Kipinä

19.07.2018 13:03
Varjopentu, Jokiklaani

Varjopentu katsoi kyllästyneenä siskoaan.
"Arvaa haluaako kukaan leikkiä kanssasi, jos keskeytät tärkeitä asioita?" Varjopentu kysyi ärtyneenä ja huiski hännällään.
"No.. Kaipa voimme sitten leikkiä", Varjopentu huokaisi ja tassutti ulos pentutarhasta. "No Tulkaa jos meinaatte!" naaras ärähti taakseen ja mulkaisi siskoaan ja Korallipentua.

//Lyhyt pätkä, mut Koralli tai Sulka? :)

Nimi: Pihka

25.03.2018 08:40
Kuutassu 》 Jokiklaani

Kuutassu säpsähti hereille päiväuniltaan. Vaaleanharmaan naaraan turkki oli sekaisin taisteluharjoitusten jäljiltä, ja Kuutassu hyökkäsikin takkujen kimppuun.
*Voisimmekohan lähteä Leoparditurkin kanssa partioon jos kysyisin häneltä*, Kuutassu pohti mielessään. *No yrittänyttä ei laiteta.*

"Leoparditurkki!" Kuutassu huikkasi mestarilleen. "Voisimmeko lähteä johonkin partioon?" Leoparditurkki katsoi Kuutassu mietteliäänä. "Odotas kun mietin... Auringonlaskun partiossa olisi vielä tilaa kahdelle, jos sinua ei haittaa mennä myöhään nukkumaan tänään."
"Ei tietenkään! Onko minulle jotakin tehtävää tässä välissä?" Kuutassu kysyi. Mestari katsoi ympärilleen. "No nyt kun kysyit, niin tuo Tammisydämen pajupesä kaipaisi tilkitsemistä. Jos voisin hakea hiukan kaislaa, pajua ja ehkä absoluuttisen kuivaa sammalta, niin voisit tilkitä raot."
"Hyvä on", Kuutassu naukui mietteliäänä.

Virta heittelehti ympäriinsä, ja meinasi napata Kuutassun mukaansa, kun tämä ui pikku saarekkeelle jossa kasvoi kaislaa. Varovasti naaras alkoi irrottaa kaisloja aivan juuresta, toivoen, että ei repisi niitä. Hän irrotti yhteensä kymmenen kaislaa, ja joutui viemään ne viidessä osassa rannalle.

"Hyi että vesi osaa olla kylmää!" Kuutassu manaili itsekseen selviydyttyään uintireissustaan, ja vietyään kaislat leiriin.
*No, ainakaan seuraavassa tehtävässä minun ei pitäisi tarvita kastella tassujani*, Kuutassu pohti pajuja. Hän katseli ympärilleen, ja bongasi yhden kukkivan yksilön kasvavan muutaman ketunmitan päässä joentörmästä.
"Hienoa", Kuutassu hymähti. Hän asteli pajun juurelle. Oksat olivat melko alhaalla, joten kiipeämättäkin saisi otettua muutamia oksia. Kuutassu nappasi hampaillaan kiinni yhdestä oksasta, ja riuhtaisi oksa katkesi napsahtaen, ja epätasaisesti. Kuutassu laski kepin maahan, ja otti tukevasti kiinni seuraavasta oksasta. Tällä kertaa hän jäysti ja kynsi oksaa siitä kohtaa, mistä halusi sen katkeavan.
"Paljon parempi", Kuutassu mumisi oksa suussaan. Sitten hän hyökkäsi seuraavan oksan kimppuun.

"Enää sammaleet, niitä löytyy varmaankin metsästä", Kuutassu pohti ääneen loikkiessaan kolmannen kerran leiristä. Naaraas turkki hohteli viileässä auringon paisteessa, ja ilmassa tuoksui maa. Ilma oli melko leuto. Kuutassu suuntasi askeleensa metsään, melko lähelle nahkaisten kaksijalkapesien viherlehtipaikkaa. Tähän aikaan vuodesta siellä ei tietenkään ollut mitään, mutta kaksijalan pennut osoittautuivat joskus oikeiksi kiusankappaleiksi. Niitten leikeissä ei tuntunut olevan päätä eikä häntää, kun ne käpertyivät puskaan istumaan ja jahtasivat toisiaan huutaen. Toisinaan ne huomasivat kissan, ja lähestyuvät sitä varoen, yrigtäen silittää sitä. Mutta jokiklaanilaiset olivat suurin osa tottuneet tähän, joten tässä ei ollut mitään uutta. Kuutassu oli mietteissään kulkiessaan saapunut sammaleiselle maalle.
"Melko kuivaa", hän totesi. Hän alkoi kaivaa sammalta maasta, pyöritellen niistä kaksi palloa.

"Tämä varmaan riittää", Kuutassu totesi, kun pallot olivat isoja. Toisen hän kuljettaisi suussaan, ja toisen leuan alla. Hän nosti sammalpallot ilmaat, ja ravasi pikkumatkan takaisin leiriin.

Kuutassu pujotteli pajua reikiin, ja yritti saada pesän mahdollisimman tiiviiksi. Isoimpiin reikäkohtiin hän tunki sammalta.
"Enää pesän katto", Kuutassu mutisi. Hän kiipesi leirin reunalla kasvavaan pajuun, joka taittui pesän yläpuolelle. Hän tasapainotteli oksalla, ja yritti pujotella kaislaa tilkitsemään reikiä. Kuutassu horjahti, ja tarrasi täysillä kiinni oksasta, joka keinui hänen allaan. Hän tasapainotti itsensä, ja jatkoi kaislan pujottelua.
"Noin", Kuutassu huokaisi. Viimein hän oli valmis. Kuutassu peruutti varovaisesti alas puusta, ja tassutteli käpälät kipeinä Leoparditurkin luo.
"Olen valmis Leoparditurkki", hän ilmoitti varapäällikölle. Tämä hymyili.
"Hyvä Sinun kannattaa mennä nukkumaan. Yöunet saattavat olla vähäiset ensiyönä." Kuutassu nyökkäsi, ja käänsi selkänsä. Hän tassutteli oppilaiden pesään, ja käpertyi kerälle pedilleen.

Vastaus:

Kuutassupa onkin ahkera :D

| 25 kokemuspistettä! |

Nimi: Kira

24.03.2018 20:34
Sulkapentu, Jokiklaani

Pieni siniharmaa pentu raotti silmiään. Hän huomasi emon lämmön kaikonneen viereltään. Ainoastaan Lätäkköpentu nukkui pienellä kerällä Sulkapennun vieressä. Mihin emo oli oikein mennyt? naaras ajatteli ihmeissään. Varjopentu tai hänen ottosiskonsa Korallipentukaan ei ollut pesässä. Sulkapentu nousi seisomaan ja hän ravisti pörröistä turkkiaan. Pesän suuaukolta viileänpuoleinen lehtisateen tuuli tulvahti sisään tuoden lehtiä mukanaan. Siniharmaaturkkinen päätti katsella leirin tapahtumia, koska se varmasti olisi hauskaa. Ehkä emokin olisi siellä tai Varjopentu. Olisi mahtavaa päästä leikkimään! Pääsisivätköhän he leirin ulkopuolelle! Naaras oli jo niin innoissaan ja hän melkein hyppelehti. Mitä minä tässä enää odotan? Nyt vain ulos pentutarhasta! Sulkapentu pinkaisi juoksuun ja pian hän olikin ulkona. Ilma oli todella hyvä, paitsi muutama pilvenhattara leijaili taivaalla. Hänen emonsa Usvajalka katseli hyvin mietteliäästi Varjopennun perään. Korallipennun oranssiturkki näkyi Varjopennun takaa. Nuoren naaraan sisarukset olivat ulkona ja varmasti leikkisivät pian! Pentu tassutteli emonsa luokse pukaten tätä hellästi kylkeen. Usvajalka näytti säpsähtävän ajatuksistaan.
"Hei kultaseni. Nukuitko hyvin?" emo kysyi hymyillen.
"Nukuin ja Lätäkköpentu nukkuu vieläkin", Sulkapentu naukaisi ja haukotus karkasi nuoren pennun suusta. Hän näki Varjopennun kuiskaavan jotain Korallipennulle.
"Emo, saanko mennä leikkimään sisarusteni kanssa?" naaras kysyi. Toisaalta kysymys oli aika tyhmä, mutta Sulkapentu halusi varmistaa melkeinpä kaikki asiat.
"Mene vain", Usvajalka naukaisi hieman epävarmasti, mutta emo yritti peittää sen. "Leikkikää sitten varovasti, eikä yhtään temppuilua. Onko selvä?" Usvajalka lisäsi tiukalla äänensävyllä, mutta lämmin hymy koristi edelleen naaraan kasvoja. Sulkapentu nyökkäsi ja juoksi sisaruksiaan kohti.
"Leikitäänkö jotain?" siniharmaaturkkinen kysyi innoissaan. Sulkapentu ei yhtään ajatellut keskeyttikö hän jotain. Naaras vain katsoi innoissaan pesätovereitaan. Voi mitä kaikkea he voisivat keksiäkään!

//Varjopentu tai Korallipentu?

Vastaus:

Kiva tarina :)

| 15 kokemuspistettä |

Nimi: Kipinä

26.02.2018 14:52
Varjopentu, Jokiklaani

Varjopentu siristeli silmiiän ja tarkkaili Korallipentua. Tämä oli itseasiassa aika kaunis. Varjopentu amakoili Usvajalan vatsan vieressä ja hiipi matalana siitä pois.
"Mihin sitä ollaan menossa?" Usvajalka kysyi.
"Menen puhumaan Korallipennulle", varjopentu vastasi kylmästi. "Onko se muka kiellettyä?"
"Ei kultaseni. Mene vain." Usvajalka sanoi hieman pelokkaana.
Varjopentu nyökkäsi kylmästi ja meni Koralllipennun viereen.
"Koska aloitamme tappasimen? Vihaan niin paljon koko maailmaa!" Varjopentu sihisi ja ihaili Korallipennun kauneutta. Hän oli sekä sisäisesti ja ulkoisesti kaunis. Kaunein hänen tapaamansa kissa. *Tapan kaikki muut kissat maailmasta ja sitten jäljellä olememme vain me kaksi..* Varjopentu haaveili ja istahti Korallipennun eteen.

//KORALLII!!!!!!!!!!!

Vastaus:

Kiva pieni tarinapätkä :)

| 5 kokemuspistettä |

Nimi: Kira

28.12.2017 13:33
Varpustassu, Jokiklaani

Varpustassu järjesteli yrttejä Mutaturkin kanssa parantajan pesässä. Kilpikonnakuvioinen naaras ei ollut vieläkään pystynyt unohtamaan Kuukivellä näkemäänsä näkyä, vaikka siitäkin oli jo kulunut miltei puoli kuuta. Vatukkamarjan sanat kaikuivat yhä parantajaoppilaan päässä. Koituisiko Jokiklaanille tuho? Hän ei vain ymmärtänyt sitä. Naaras saattoi yhä haistaa sen kaiken veren, joka tuosta kaikesta koituisi. Mutaturkki oli nähnyt, että hänen oppilastaan vaivaa jokin, joten parantaja kysyi:
"Haluaisitko puhua siitä?" Varpustassu käänsi meripihkaisen katseensa mestariinsa.
"Näen, että sinua vaivaa jokin. Voit puhua minulle", Mutaturkki sanoi rauhoittavasti. Oppilas huokaisi ja päätti, että kertoisi hieman mestarilleen.
"Jokiklaani on tuhoutumisen partaalla. En ymmärtänyt Vatukkamarjan sanoja. En vain... olen pahoillani", oppilas sanoi ja painoi päänsä alas. Hän luuli epäonnistuneensa täysin. Mutaturkin kasvot olivat ymmärtäväiset, mutta hänen meripihkaisissa silmissään oli pienen pieni vaihdos täynnä kauhua. Se kuitenkin vaihtui takaisin mitään sanomattomaksi.
"Voi Varpustassu. Mikset ole kertonut minulle?" parantaja kysyi.
"Ajattelin, että minun täytyy ratkaista se yksin. Miksi Vatukkamarja ei vain kertonut suoraan?" Varpustassu sanoi ääni väristen.
"Olen tukenasi aina. Tähtiklaani ei koskaan kerro asioita suoraan. Unet jäävät meidän pähkäiltäviksi", Mutaturkki sanoi viiksiään väräyttäen. "Sinun ei ole pakko kertoa kaikkea jos et heti halua. Annan sinulle aikaa" vaaleanruskea kolli naukaisi. Varpustassun ilme kirkastui. Tuntui kuin paino lavoilta olisi kaikonnut.
"Kiitos Mutaturkki", naaras naukui hymyntapainen suupielillään.
"Ole hyvä vain", parantaja sanoi ja kosketti hellästi oppilaansa päälakea.
"Noin jatketaanpa yrttien lajittelua", Mutaturkki sanoi. Varpustassu nyökkäsi. Hän päätti ratkaista ennustuksen yhdessä mestarinsa kanssa.

Vastaus:

Toivottavasti Mutaturkki voisi olla avuksi Varpustassulle :)

| 10 kokeumuspistettä! |

Nimi: Tähtitaivas

05.12.2017 18:34
Raetassu, Myrskyklaani

Raetassu seisoi ylpeänä tuoreen mestarinsa vieressä. Kolli oli ollut tyytyväinen kuullessaan, että hänen mestarinsa tulisi olemaan Valkomyrsky. Raetassu oli kuullut, että valkoinen kolli oli ilmeiesti hyvä mestari.
"Mitä me teemme ensin?" tummanharmaa, mustaraitainen kolli kysyi mestariltaan ja kallisti päätään.
"Kierrämme Myrskyklaanin rajat. Emme käy läpi muuta reviiriä, sillä aurinkohuippu on jo mennyt", Valkomyrsky vastasi ja katsoi taivaalle. Raetassu nyökkäsi pienesti ja lähti seuraamaan Valkomyrskyä ulos leiristä. Metsä näytti hieman erilaiselta, kuin pentuna, jolloin kolli oli hiipinyt salaa ulos. Luultavasti muutos johtui säästä, joka oli silloin ollut aurinkoinen. Nyt taivaalta kuitenkin tippui loskapisaroita Raetassun niskaan.
"Mennään melko rivakasti. Tämä sää ei ole kovin mukava", Valkomyrsky naukaisi ja lähti melko verkkaiseen juoksuun. Raetassu pinkaisi perään ja nosteli tassujaan melko korkealle, sillä maa tuntui kylmältä polkuanturoissa. Kollin nenälle läiskähti suuri räntähiutale, joka suli vedeksi silmänräpäyksessä. Hän ravisti sen pois. Lopulta kaksikko saapui joen rannalle. Se lipui uomassaan eteenpäin melko hitaasti sateesta huolimatta. Vaikka räntäsade olikin palelluttanut Raetassun nenän, hän nyrpisti nenäänsä silti.
"Hyi! Onko tämä Jokiklaanin hajumerkkien haju?" nuori oppilas naukui. Valkomyrsky nyökkäsi.
"On hyvä, että tunnistat muiden klaanien ominaistuoksut", valkoinen kolli totesi melko vakavalla äänellä, mutta Raetassu oli erottavinaan tämän viiksien huvittuneen värinän. Raetassu lähti jatkamaan Valkomyrskyn perässä rajajoen vartta pitkin kohti nelipuuta. Hän ravisteli vesipisaroita turkistaan aina välillä. Aurinko oli jo liikkunut ainakin hännänmitan, kun he saapuivat aukiolle. Raetassu seisoi metsän reunassa mestarinsa vieressä. Siitä vietti alaspäin loiva rinne. Aukion keskellä oli puhujankivi, sekä neljä tammea. Raetassu haisteli ilmaa. Hän haistoi haaleita tuoksuja, jotka kuuluivat eri klaanien kissoille. Valkomyrsky oli kuitenkin jo jolkottamassa kohti toista rajaa, joten kolli pinkaisi mestarinsa perään. Pian Raetassu haistoi jo edeltä kumman tuoksun. He saapuivat taas metsän reunaan ja tummanharmaa kollinäkki edessään kummallisen polun, jossa oli jotakin mustaa kiveä.
"Mikä TUO on?!" Raetassu huudahti hämmentyneenä.
"Se on ukkospolku. Sitä pitkin kulkee hirviöitä. Ukkospolulle menemistä pitää aina välttää, sillä hirviön jalkoihin jääminen on vaarallista", Valkomyrsky selitti. Raetassu oli kyllä kuullut hirviöistä pentutarhassa. Kauempaa kuului kovaa murinaa ja Valkomyrsky maukui:
"Siinä paha missä mainitaan."
Raetassu katsoi hirviötä silmät suurina. Se näytti nuoren kollin mielestä siltä, että se saattaisi tallata hänet hetkenä minä hyvänsä.
"Älä huoli, se pysyy kyllä ukkospolulla", Valkomyrsky rauhoitteli. Raetassu säpsähti. Näkyikö hermostuneisuus hänestä niin helposti? Kolli silotti karvansa lähtiessään taas valkoisen mestarinsa perään. He kulkivat juuri ja juuri puiden suojassa lähellä ukkospolkua. Ukkospolun katkun alta Raetassu haistoi Varjoklaanin hajumerkit. He lisäsivät hieman juoksuvauhtia ja saapuivat pian kaksijalkalaan. Raetassu tunnisti heti suuret pesät, sillä emo oli joskus kertonut niiden näyttävän siltä, että ne eivät kuuluneet metsään.
"Tuonne et saa mennä", Valkomyrsky muistutti. "Vaikka siellä ei ole muita klaaneja uhkaamassa sinua, siellä voi olla silti vaarallista."
"Emoni on sanonut, että siellä on kissoja..." tummanharmaa oppilas naukaisi varovasti.
"Totta, mutta he ovat valinneet kotikisun pehmeän elämän villinä elon sijasta", hänen mestarinsa kertoi. Heidän ei tarvinnut kulkea kauaakaan, kun Raetassu kuuli jopa kovempaa mekkalaa, kuin mitä hirviöt olivat pitäneet.
"Mistä tuo kuuluu?" kolli kysyi ja pörhisti karvojaan.
"Olemme korkeamäntyjen luona. Tuolla on puunsyöjähirviöitä. Ne ovat suurempia, kuin tavalliset hirviöt", Valkomyrsky selitti ja osoitti hännällään puiden välistä. Raetassu näki suuren hirviön, joka liikkui kankeasti jossain kauempana. Hän ei nähnyt oliko sen alla ukkospolkua, mutta sen suuri ja pelottava ulkomuoto ei houkuttanut tutkimaan.
"Olemme kiertäneet lähes kaikki rajat. Palaamme nyt leiriin ja katsomme huomenna reviiriä rajojen sisäpuolella", Valkomyrsky totesi. Raetassu lähti mestarinsa perässä leiriin.

//Jos joku Myrskyklaanista tahtoo jatkaa? Voin jatkaa itsekin.

Vastaus:

Valkomyrsky on mahtava soturi, toivottavasti Raetassustakin tulee sellainen :)

| 25 kokemuspistettä! |

Nimi: Kira

24.11.2017 18:15
Sulkapentu, Jokiklaani

Sulkapentu makoili emonsa kyljessä kiinni. Hän heräili juuri uniltaan ja hän avasi siniset silmänsä. Pesässä oli hiukan valoisaa ja valoa tulvi hämärään pentutarhaan suuaukosta. Emo näytti nukkuvan vielä, joten Sulkapentu päätti käyttää tilanteen hyväkseen. Osa hänen sisaruksistaan nukkui vielä ja naaras ei halunnut herättää heitä. Siniharmaa pentu avasi suunsa suureen haukotukseen ja pienet naskalit näkyivät. Sulkapentu terästi itsensä ja lähti hiipimään kohti pesän suuaukkoa. Raikas tuulenvire pörrötti pennun turkkia. Ulkoa tuli aivan uusia tuoksuja, sellaisia joita naaras ei ollut koskaan haistanut.
"Minnekäs sinulla on matka nuori neiti?" Usvajalka kysyi tiukasti. Sulkapentu kääntyi katsomaan emoaan.
"Mutta kun haluan ulos!" naaras sanoi.
"Et sinä ulos voi mennä", Siniharmaa kuningatar sanoi lempeästi hymy huulillaan.
"Ei ole reilua! Emo kiltti!" Sulkapentu intti.
"Ei nyt. Ehkä myöhemmin. Tulehan tänne", Usvajalka naukui ja teki tilaa vatsansa viereen. Sulkapentu huokaisi ja lähti häntä laahaten maata emoaan kohti.
"Onko nyt hyvä?" pentu kysyi ja laittoi makoilemaan.
"Äläs nyt", Usvajalka sanoi ja laittoi häntänsä pentunsa ympärille. Kuningatar hipaisi hännällään Sulkapentua.
"Hei, lopeta!" Sulkapentu kiljaisi ja kierähti selälleen. Hän "nyrkkeili" tassuillaan emonsa häntää. Siniharmaa pentu loikkasi pystyyn ja hyppäsi emonsa hännän päälle.
"Sainpas!" naaras hihkaisi.
"Niin tosiaan sait", Usvajalka naukaisi ja lipaisi karhealla kielellään pentunsa päälakea. Sulkapentua haukotutti ja hän käpertyi kerälle emonsa kylkeen kiinni. Usvajalka kehräsi ja se olikin viimeinen ääni mitä naaras kuuli ennen nukahtamistaan.

Vastaus:

Aina kun ei ole pesätoverini leikkikaveriksi, on emokin hyvä vaihtoehto. Usvajalka on mukava emo :)

| 10 kokeumuspistettä! |

Nimi: Pihka

14.11.2017 22:04
Kuutassu 》 Jokiklaani

"Tulkaa nyt, ei sammalpallo pahaa tee!" naukaisin Karhupennun kiusoitellesa Kipinätassua. Kauhaisin pallon maasta, ja paiskasin sen kohti Kipinätassua. Jäin hetkeksi pohtimaan Karhupennun sanoja. Miksi hän kuvitteli minun olevan jännittynyt? Karhupentu vaikutti hauskalta kollilta, ja hän ja Kipinätassu taisivat olla hyviä ystäviä. Karhupentu oli aivan toista maata kuin Varjopentu. Naaraassa oli jotakin.. jotakin outoa joka huokui hänestä. Hyökkääväisyys... hänen puheestaan kuului se. Havahduin ajatuksistani jonkin paiskahtaessa minua päin.
"Kuutassu, olet yhtä hidas kuin se kala minkä Raskastassu kerran nappasi!" jompikumpi huudahtu. Livautin kynteli nopeasti esille, ja vedin ne takaisin sisään. Kauhaisin sammalpallon maasta ja viskasin kauas aukiolle. Pallo lensi Varjoturkin jalkoihin. Tuijotin maata ja astelin hiukan häpeissäni tämän luo.
"Saisinko sen..." naukaisin. Ehkä Karhupentu oli oikeassa, eiväthän oppilaat leiki sammalpalloa! Varjotyrkkia ei näyttänyt liiemmin hetkauttavan vaikka tulinkin pyytämään palloa takaisin.
*Äh, mitä väliä vaikka leikkisin sammalpalloa vielä klaaninvanhimpanain!* ajattelin, ja viskaisin pallon takaisin Karhupennulle ja Kipinätassulle.

//nopee ja lyhyt mut Karhu tai Kipinä?

Vastaus:

Oi, ihana Kuutassu <3

| 8 kokeumuspistettä! |

Nimi: Koralli

05.11.2017 23:21
Korallipentu, Jokiklaani

Pysyin hiljaa, koska minua epäilytti tuo kissa. Hänen kehonsa kielestä pystyi kertomaan, että tämä oli aggressiivinen. Hän kyllä kynsi minua, mutta olin jo tottunut kipuun.
"Okei okei! Olen Korallipentu. Ja nyt kerro oma nimesi, neiti Vihanhallintaongelmat", sähisin kissalle.
"Olen Varjopentu. Ja kehtaatkin sanoa minua tuoksi uudelleen, niin tapan sinut!", kissa uhkasi.
"Selvä, neiti Vihanhallintaongelmat!", pilkkasin. Kissa hyppäsi niskaani, mutta työnsin tämän pois.
"Etkä muuten vastannut toiseen kysymykseeni, että miksi haiset noin oudolta?!", kissa sihisi.
"En minä tiedä! Ehkä olen lojunut ojassa vuosikausia, se saattaisi olla syy!", sihisin takaisin. Kissa oli hetken hiljaa. Katsoin kissa kuonosta hännänpäähän, ja hän oli aika söpö.
"..Selvä..", kissa mutisi.
"Miksi sinä oikein olet niin aggressiivinen?", kysyin, varuillani.
"Minä olen vain väsynyt teistä kaikista. Kunpa voisin vain tappaa teistä joka ikisen", kissa sanoi.
"Minä voisin auttaa siinä", sanoin.
"Oikeasti?", kissa madalsi ääntään. Myhäilin myönteisesti.
"Sinä vitsailet", kissa sanoi, ja tämän silmät kapeni.
"En", sanoin, ja kevyesti ravistin päätäni.
"Ai", kissa sanoi. Joku kissa huusi sitten tämän perään, ja kissa sanoi lähtevänsä. Nyökkäsi.
"Vai että Varjopentu..", mutisin itselleni. "Kyllä minä sinua voin auttaa, söpis."

// Joo mulla ei ollu paljoa motia tähän mutta Kipinä niiiin kovasti halus mun kirjottavan niin tässä lopputulos

Vastaus:

Toivottavasti Korallipennusta ja Varjopennusta tulee hyvät ystävät :)

| 10 kokeumuspistettä! |

Nimi: Catty

05.11.2017 14:10
Tarinat tarkistettu!
------------------------

Nimi: Kira

04.11.2017 20:01
Lumitassu, Myrskyklaani

Lumitassu raotti sinisiä silmiään. Hän hetken ihmetteli missä oikein oli, mutta sitten hän muisti, että hän on oppilaiden pesässä. Tuore oppilas nousi istualteen ja nuolaisi etukäpäläänsä. Hämärään pesään tulvi valoa.
*Taitaa olla aamu*, naaras ajatteli. Hän venytteli ja valkean naaraan suusta karkasi haukotus. Lumitassu pujotteli varovasti nukkuvien oppilaiden ylitse. Moni vielä nukkui ja pesästä kuului rauhoittavaa tuhinaa. Ulos tultuaan, oppilas räpytteli hetken silmiään, jotta hän tottuisi valoon. Valkomyrsky ja Vinhatuuli näyttivät vaihtavan kieliä sotureidenpesän edustalla. Hiekkamyrsky ja Tomuturkki tassuttelivat heidän ohitseen nukkumaan. Harmaaraita sen sijaan haki syötävää tuoresaaliskasasta ja Tiikerikynsi järjesti partioita. Hiiriturkki lähti leiristä muutama kissa mukanaan. Leiri oli täynnä elämää näin aamusella. Paitsi olihan kohta jo Aurinkohuippu. Lumitassu etsi katseellaan mestariaan Tulisydäntä. Hän istui Harmaaraidan seurassa leirin laitamilla. Valkeaturkkinen asteli mestarinsa luokse.
"Huomenta", Tullisydän naukaisi. "Nukuitko hyvin?" hän jatkoi.
"Huomenta. Kyllä nukuin. Tulin vain kysymään mitä teemme tänään", Lumitassu sanoi.
"Ajattelin, että voisimme käydä katsomassa reviirin rajat ja jos jää aikaa, voimme harjoitella saalistuksen alkeita", kellanpunainen kolli sanoi.
"Sopiiko, jos minä ja Saniaistassu liitymme seuraan sitten myöhemmin?" Harmaaraita kysyi ja katsoi Tulisydäntä.
"Totta kai. Nähdään sitten", Tulisydän sanoi ja heilautti häntäänsä lähdön merkiksi. Harmaaraita hyvästeli ystävänsä ja haukkasi palan hiirestään.
"Eiköhän mennä", Tulisydän sanoi oppilaalleen. Lumitassu nyökkäsi ja lähti seuraamaan mestariaan. Piikkihernetunneli häämötti edessä. Lumitassu ei ollut koskaan käynyt leirin ulkopuolella. Tulisydän lähti vaistomaisesti oikealle. Lumitassu katsoi ihmetystä täynnä olevilla silmillään ympärilleen. Oli niin paljon tuoksuja ja ääniä.
"Nyt tulemme Suurelle vuorivaahteralle. Siellä harjoitellaan myöhemmin kiipeilemistä", Tulisydän kertoi ja osoitti hännällään hyvin suurta puuta.
"Vau. Se on tosi korkea", Lumitassu naukaisi ja juoksi puuta kohti. Hän katsoi ylöspäin ja näki puun valtavat oksat. Lehdet olivat ihanissa oranssin ja punaisen sävyissä. Yksi lehti leijaili oppilaan kuonolle ja tämä aivasti ja nuolaisi nenäänsä.
"Jatketaanpa. Seuraavaksi tuolla näkyy Käärmekivet. Siellä asuu kyykäärmeitä ja ne voivat tappaa kissan, joten meidän täytyy olla varovaisia", Tulisydän selitti. Lumitassu nyökkäsi.
*Miltähän käärme näyttää?* hän ajatteli. Oppilas oli kuullut käärmeistä. Ne olivat kuulemma pitkiä luikeroita. Ihan kuin matoja. Hän huomasi jäävänsä mestaristaan jälkeen ja naaras pinkaisi juoksuun. Hiekka vain pöllysi, kun Lumitassu lähti mestarinsa perään.
*Tämä on parasta ikinä!* Lumitassu ajatteli. Suuret sileät hiekanväriset kivet kohosivat oppilaan edessä. Käärmeitä ei näkynyt, koska Tulisydän selitti niiden olevan piilossa kivien suojissa. Se oli harmi, koska valkea naaras olisi halunnut nähdä käärmeen. Nyt tuli taas suojaisampaa metsää. Linnut laulelivat oksilla.
*Miltähän tuntuu napata ensimmäinen saalis?* hän mietti. Pieni tuulenvire pörrötti valkean oppilaan turkkia.
"No, miltä tuntuu olla oppilas?" Tulisydän kysyi avaten keskustelua. Hienoa, koska naaras ei itse keksinyt mitään kysyttävää. Olisihan hän voinut kysyä miltä tuntuu olla soturi, mutta se olisi ollut tyhmää.
"Hienolta! Olen odottanut jo kauan, että minut nimitetään oppilaaksi", Lumitassu naukaisi. "Haluan tulla maailman parhaimmaksi soturiksi", naaras sanoi rinta röyheänä.
"Uskon sen", Tulisydän sanoi ja hymyili. "Nyt olemme Korkeamäntyjen kohdalle. Täällä on kaksijalkojen puunsyöjähirviöitä. Niistä pitää pysyä kaukana. Vasemmalla on Kaksijalkala", Tulisydän sanoi.
"Minkälaisia ovat ne puunsyöjähirviöt?" Lumitassu kysyi silmät suurina.
"Voimme käydä katsomassa. Niistä kuuluu kova ääni, jos ne ovat hereillä", kellanpunainen soturi selitti. Lumitassu nyökkäsi ja lähti seuraamaan mestariaan hiljaa. Hän yritti olla rasauttamatta yhtäkään risua, jotta hän ei herättäisi hirviöitä.
"Tuolla on yksi", Tulisydän kuiskasi. Lumitassun silmät laajenivat kuin ilmapallot. Puunsyöjähirviöt olivat uskomattoman suuria. Niiden vieressä oli kaatuneita puita. Hirviöt olivat hyvin likaisia ja ne olivat jättäneet liikkuessaan mutaisia uria. Tulisydän viittoi hännällään, että heidän pitäisi jatkaa matkaa. Lumitassu nyökkäsi. Kun he olivat päässeet kauaksi puunsyöjähirviöistä Tulisydän kysyi: "Olivat aika isoja. Vai mitä?"
"Niin olivat. Uskomattoman isoja! Miten se on mahdollista?" Lumitassu kysyi. Tulisydän kohautti lapojaan. Ilmeisesti hänkään ei tiennyt vastausta. Pian he saapuivat Hiekkakuopalle.
"Siellä harjoitellaan taisteluliikkeitä. Maa on hiekkainen, joten se on pehmeää. Silloin ei satu, jos sattuu epäonnistumaan liikkeessään", Tulisydän kertoi.
"Harjoittelemmeko mekin taisteluliikkeitä? Opethan minulle parhaimmat liikkeet mitä tiedät?" Lumitassu kysyi.
"Totta kai", soturi naukaisi ja näpäytti hännällään leikkisästi oppilaansa päälakea. Pilvipeite auringon tieltä alkoi rakoilemaan. Tänään saattaa paistaa aurinko.
"Aurinkoisella säällä riistaeläimet tulevat koloistaan ulos. Silloin on hyvät mahdollisuudet saada riistaa", Tulisydän kertoi naaraalle. Lumitassu nyökkäsi. Hän yritti muistaa niin paljon kuin kykeni. Uutta tietoa tuli koko ajan.

//jatkan tästä myöhemmin

Vastaus:

Kivan pituinen tarina, josta en virheitäkään huomannut :)

| 20 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Hunajakarhu

03.11.2017 15:13
Karhupentu, Jokiklaani

Karhupentu hyppäsi, ja sieppasi sammalpallon tassuihinsa. Hän katsahti Kuutassuun, ja heitti sammalen vuorostaan tälle. "Sinä olet siis Kuutassu. Kuka mestarisi on?"
"No, minulla on Leoparditurkki." Karhupentu ihmetteli Kuutassun vähäsanaisuutta. *Jännitääkö häntä?* Karhupentu mietti.
"Ei tarvitse jännittää, Kuutassu", Karhuturkki naukaisi. Kuutassu kallisti päätään.
"En minä jännitä, mitä tarkoitat?" Kuutassu naukaisi kummastuneena.
"A... ai, en mitään", Karhupentu takelsi.
*Nyt hän luulee, että olen täysi kalanaivo*, Karhupentu katui äkkipikaisuuttaan.
"Jatketaanko sammalpalloa?" Kipinätassu naukaisi pian. Karhupentu päätti unohtaa äskeisen.
"Mutta eihän sammalpallo ole oppilaan arvolle sopivaa", Karhupentu kiusoitteli.
"Pelaa sitten yksinäsi, kalanaivo", Kipinätassu naukui esittäen loukkaantunutta.
"Tulkaa nyt, ei sammalpallo pahaa tee!", Kuutassu naukaisi ja kauhaisi sammalen maasta.

Vastaus:

Karhu on niin ihana <3 <3

| 7 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

02.11.2017 16:35
Kevätpentu, Varjoklaani

Kevätpentu katsoi silmät pyöreinä Pähkinäviikseä. Pähkinäviiksi oli luvannut opettaa heille taisteluliikkeitä! Yhtäkkiä Aamuhäntä ryntäsi paikalle ja vetäisi hännällään Kurkipennun ja Mietepennun lähelleen.
"Sinä et näille penuille opeta taisteluliikkeitä!" hän sihahti.
Kurkipentu ja Mietepentu menivät Aamuhännän kanssa pentutarhan eteen. Nyt Kevätpentu oli yksin Pähkinäviiksen edessä.
Hän räpytteli silmiiän somasti ja kysyi: "Opetathan sinä minulle niitä taisteluliikkeitä?"
Pähkinäviiksi kiemurteli ja katsahti ympärilleen.
"Minun pitää mennä partioon", hän naukaisi nopeasti ja ryntäsi kohti varapäällikköä, joka järjesti partioita. Kevätpentu sihahti hiljaa ja marassi kohti parantajanpesää. Nuhanenä järjesti siellä yrttejä.
"Hei!" Kevätpentu naukaisi.
Nuhanenä nosti katseensa: "Hei Kevätpentu."
Kevätpentua oli aina kiehtonut parantaminen. Häntä kuitenkin kiehtoi myös taistalu, mutta enmmän parantaminen. Hän tajusi sen, hänestä pitäisi tulla parantaja.
"Voisiko minusta tulla parantajaoppilas?" hän kysyi Nuhanenältä.
Nuhanenä nosti päätään ja rupesi kehräämään: "Tottakai! Puhun siitä Yötähdelle."
Kevätpentu nyökkäsi ja katseli vielä hetken parantajan työskentelyä, kunnes lähti ulos.
*Minusta tulee seuraava parantaja!* hän hihkui mielessään.

Vastaus:

Keväästä tulee hyvä parantaja :D

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

02.11.2017 15:44
Kipinätassu, Jokiklaani

Kipinätassu ryntäsi Kuutassun ohi ja jarrutti Karhupennun eteen.
"Hei, tässä on uusi ystäväni Kuutassu!" Kipinätassu hihkaisi ja kierteli Kuutassua ympäri.
"Mitä tehtäisiin?" hän kysyi ja nappasi sammalpallon ja heitti sen ilmaan ja hyppäsi sen päälle ja katsahti muita, jotta he tulisivat mukaan. Hän heitti pallon uudestaan ilmaan ja hyppäsi sitä kohti. Hän teki sen uudelleen. Hänheitti pallon vielä kerran ylös ja huomasi, että se meni korkeammalle, kuin edelliset. Hän otti sammalpallon kiinni ja viskasi sen kohti Karhupentua.

//Kuu tai Karhu?

Vastaus:

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

02.11.2017 15:38
Lizard, Snaken lauma

Lizard katseli silmät viiruina Cobraa, ja kiilasi Snaken eteen.
"Onko täällä muitakin kissoja, kuin sinä?" hän kysyi hunajaisella äänellä.
Cobra katsahti häneen nopeasti ja vastasi: "On täällä joitakin, vaikka ei minun reviirilläni!"
Snake ja Lizard katsahtivat toisinsa ja nyökkäsivät täsmälleen samaan aikaan.
Snake, Lizard ja Cobra tassuttivat eteenpäin ja kohta heidän eteensä ilmestyi joku kolli. Snake ja Lizard katsoivat kollia ja Cobra murisi hiljaa heidän takanaan. Kolli oli tummanruskea ja hänellä oli vaaleanruskeita laikkuja, sekä siniset silmät.
"Kuka sinä olet ja haluatko liittyä meihin?" Snake kysyi.
"Siitä on jo kauan aikaa, kun tarvin viimeksi nimeäni ja haluan liittyä teihin, koska vihaan yksin elämää!" kolli sanoi hiljaisella äänellä.
"No, kutsutaan sinua Boaksi", Lizard päätti.
Boa nyökkäsi ja seurasi heitä, kun he jatkoivat matkaansa. Seuraavaksi heidän eteensä ilmestyi musta naaras ja todella pieni ruskea naaras. Boa tuijotti lumoutuneena mustaa naarasta ja naaras katseli heitä ja naukaisi: "Hei! Keitä te olette?" hän kääntyi pienen seuralaisensa puoleen ja jatkoi "Hän on elänyt kanssani koko elämänsä, koska hänen vanhempansa kuolivat ja minun vanhempani hoitivat häntä."
"Sepä liikuttavaa!" Lizard sihahti.
Snake katsahti häntä ja puhui sitten mustalle ja ruskealle naaralle.
"Minä olen Snake ja tuossa on Lizard. Olemme Snaken Laumasta. Haluatteko liittyä siihen?" hän kysyi.
Musta naaras nyökkäsi ja samalla tuijotti Boaa. Lizard tuhahti.
Myös pikkuinen ruskea naaras nyökkäsi.
"Teidän nimenne voisivat olla Mamba ja Gekko", Snake naukaisi. Mamba nyökkäsi ja tassutti Boan luo. Gekko kompuroi Mamban perään ja, sekä Mamba että Boa nuolaisivat häntä päälakeen ja pieni naaras rupesi kehräämään.
Pian heidän eteensä ilmestyi kaksi kissaa -harmaa kolli, jolla oli ruskeita täpliä, sekä kirjava naaras- he töllistelivät joukkoa epäluuloisina, kunnes kolli ruopesi puhumaan. "Keitä te olette?" hän kysyi hitaasti.
"Olemme Snake ja Lizard, sekä muutama muu Snaken Laumasta. Haluatteko liittyä siihen?" Snake kysyi.
Kirjava naaras nyökkäsi ja myös kolli nyökkäsi.
"Selvä teidän nimenne on, vaikka Iguana ja Chameleon", Lizard päätti.
Chameleon nyökkäsi ja tassutti Iguanan kanssa joukon jatkeeksi.
Kotvan kuluttua eteen tuli suuri, musta kolli, joka siristi silmiään ja kysyi: "Keitä te olette ja, mitä teette minun reviirilläni?"
"Rauhoitu! Olemme Lizard ja Snake Snaken Laumasta ja haluatko liittyä siihen?" Lizard sihahti.
Musta kolli räpytteli silmiään hetken ja nyökkäsi.
"Hyvä", Snake naukaisi "Nimesi olkoon Python."
Python nyökkäsi ja tassutti Cobran viereen.

Joukko käveli jonkin aikaa, mutta pian heidän eteensä ilmestyi punaruskea naaras. Kuonon ympärillä olevista harmaista karvoista päätellen naaras oli vanha.
"Hei, olemme Snake ja Lizard, sekä muut Snaken Laumasta. Haluatko tulla mukaan siihen?" Snake kysyi kohteliaasti.
Vanha punaruskea naaras nyökkäsi hitaasti.
"Hyvä, nimesi voisi olla Turtle", Lizard naukui.
Turtle nyökkäsi ja tassutti muiden kissojen luo.
Lauma jatkoi vähän matkaa, kunnes he tulivat vaikeakulkuiseen kivikkon. Hetken kuluttua kuului kiljaisu. Lizard kääntyi salamannopeasti ja Snakekin kääntyi todella nopeasti. Gekko oli kaatunut kivikkon ja hänen kyljestään vuosi verta. Mamba ja Boa olivat hänen vieressään ja Mamba nosti katseensa anovana. "Autakkaa joku häntä!" Hän aneli.

//Snake tai Turtle. Turtle vois mennä hoitaa sitä, ja siten siitä tulisi parantaja. :3

Vastaus:

Juu jatkelen ;)

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Pihka

01.11.2017 07:59
Kuutassu 》 Jokiklaani

Nyppäisin piikin irti Kipinätassun punertavasta turkista.
"Tuo tuolla on Karhupentu. Mennäänkö juttelemaan hänelle?" Kipinätassu ehdotti ja jatkoi, "hän näyttää yksinäiseltä." Naaras pomppasi pystyyn, ja oli lähdössä jo tämän Karhupennun luo, mutta kääntyikin takaisin.
"Tuletko mukaan?"
"Mennään vain", nyökkäsin.
"Kuule, minusta sinä olet hurjan mukava!" Kipinätassun aukui, ja jatkoi hetken kuluttua, "pidätkö sinä minusta?" Kehräsin hiukan.
"Sinäkin olet toooosii mukava", kehräsin.
Nousin lähteäkseni Karhupennun luo, mutta ennen kuin ehdin astua askeltakaan, luoksemme hyppi pikkuinen harmaa kolli.
"Keitä te olette?" kolli kysyi hitusen hyökkäävästi.
"Kipinätassu. Ja sinä taidat olla Usvajalan pentu Varjopentu", Kipinätassu vastasi.
"Ja sinä?" Kolli kääntyi katsomaan minua läpitunkevasti. Jokin tämän olemuksessa häiritsi minua, mutta vastasin -joskin en aivan rehellisesti: "Kuutassu. Hauska tutustua Varjopentu."
Varjopentu käänsi katseensa takaisin Kipinätassuun: "Mistä tunnistit minut?"
"Olin silloin vielä ihan pentu kun synnyit, mutta olin pentutarhassa katsomassa synnytystä." Pentu siristi silmiään.
"Voitteko opettaa taistelu liikkeitä?" Katsoimme Kipinätassun kanssa toisiamme. Kumpikaan meistä ei varsinaisesti osannut taisteluliikkeitä. Pentu ilmeisesti kyllästyi odottamiseen, koska hän kääntyi, ja lähti takaisin kohti pentutarhaa.
"Niin, mennään vain juttelemaan Varjopennulle", sanoin Kipinätassulle. Lähdin astelemaan kohti Karhupentua.

//Kipinä

Vastaus:

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Koralli

27.10.2017 18:25
Snake, matelijatalo

Snake maleksi eteenpäin, huomaten silmänkulmassaan seisovan Lizardin. Maassa vilisi gekkoja, ja häkeissä sijaitsi erilaisia liskoja ja käärmeitä. Kaksijalat olivat muualla, ja jätti Snaken sekä Lizardin pintansa liskot kurissa. Snake oli jo väsynyt tästä.
"Hei Lizard", Snake maukui, ja heilutti pitkää häntäänsä puolelta toiselle.
"Niin?", Lizard kysyi.
"Karataanko täältä? Kaksijalat on muualla, täydellinen mahdollisuus", Lizard naukui, ja virnisti.
"Niin", Lizard tuumi. "Karataan."
Snake tiesi jo vastauksen, ja katsoi oven suuntaan. Se oli kiinni, mutta olivat he ennenkin sen avanneet. Lizard hyppäsi kahvaan, ja roikkui siitä, avaten oven. Snake työnsi oven auki, ja Lizard putosi tassuilleen. He astelivat sitten ulos, heilauttaen ovea kiinnemmäs.
"Katso", Lizard henkäisi, ja katsoi metsään.
"Mennään", Snake sanoi, ja solakasti lähti juoksemaan metsään. Snake ohitti kaikki kivet ja kepit, sillä oli matelijatalossa oppinut hyppimään suurimpienkin liskojen yli.
"Täällä on kaunista", Lizard huokaisi.
"Niin", Snake tokaisi. Snake maistoi ilmaa. Ei mitään. Kissapari jatkoi metsässä menoa, kunnes kuuli rapinaa.
"Shh", Snake sähisi. He kuuntelivat rapinaa, joka kiersi heitä. Pian valkoinen, paksuturkkinen kissa hyppäsi Snaken selkään. Snake mourui, ja raapaisi hyökkääjää, muttei tappavasti. Lizard otti kissan paksusta turkista kiinni hampaillaan, ja heitti kissan toisaalle.
"Miksi hyökkäsit?", Snake kysyi.
"Tämä on minun reviiri!", valkoinen kissa sähisi niskakarvansa nyt pystyssä. Hän näytti Snakelle uhkaavalta.
"Täällä on sellaisetkin", Snake mutisi.
"Oletko yksin? Vai onko sinulla joku joukko?", Lizard kysyi.
"Yksin", kissa vastasi. Snake katsoi kissaa tarkemmin. Tämä oli selkästi kolli, ja tämän keltaiset silmät leiskui. Häntä oli pitkä ja kaartuva.
"Mitä sanot, jos tulisit meidän kanssa?", Snake ehdotti. Lizard vaihtoi katseita Snaken kanssa, ikäänkuin sanoen "voimmeko luottaa häneen?"
"Mitäikinä", kolli sanoi.
"Onko sinulla nimeä?", Lizard kysyi. Kolli vain ravisti päätään.
"Voisit olla Cobra", Snake ehdotti. "Paksut kaulakarvasi muistuttaa kobrasta."
"Vaikka", kolli sanoi, pitäen nimestä.
"Tiedätkö tämän paikan hyvin?", Snake kysyi. Cobra nyökytti.
"Mennään", Lizard sanoi. Kolmikko lähti kävelemään hieman tallattua polkua pitkin.
"Voisimme perustaa omat joukkomme", Snake puhui Lizardille.
"Ehkä", Lizard sanoi. "Mikä sen nimeksi tulisi?"
"Ei sillä ole paljoa väliä", Snake sanoi.
"Sittenhän se voisi ollaaa.... Snaken lauma!", Lizard ehdotti.
"Käy", Lizard vastasi.

// Tein nyt aika lyhyen, sry

Vastaus:

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

26.10.2017 19:39
Varjopentu, Jokiklaani

Varjopentu avasi silmänsä ja näki hänen viereessää kolme pentuetoveriaan. Varjopentu murisi hiljaa mielessään. *Miksen voinut olla ainut pentu? Miksi minulla pitää olla kolme typerää pentuetoveria? Kunpa voisin tappaa heidät!* hän ajatteli kiukkuisena ja huiskaisi tasullaan Lätäkköpentua poskelle. Lätäkköpentu vinkui ja Varjopentu mulkoili sisaruksiaan ja tassutti ulos pentutarhasta.

Ulkona Varjopentu räpytteli silmiään kirkkaassa päivänvalossa. Hän huomasi jonkun tummanruskean kollipennun ja tassutti kohti pentua.
"Kuka sinä olet?" hän kysyi ja ei edes värähtänyt, kun pentu käänsi läpitunkevan katseensa häneen.
"Karhupentu", kolli vastasi.
Varjopentu nyökkäsi ja marssi kohti kahta naarasta. Naarat olivat vieläkin isompia, kuin Karhupentu, joka oli paljon Varjopentua isompi.
Hän hiippaili kohti kahta naarasta ja hyppäsi heidän eteensä. Molemmat naarat säpsähtivät, kun hän ilmestyi, kuin tyhjästä heidän eteensä.
"Keitä te olette?" hän kysyi.
"Kipinätassu." punaruskea naaras vastasi ja jatkoi "Ja sinä taidat olla Usvajalan pentu, Varjopentu."
Varjopentu nyökkäsi ja kääntyi kohti harmaata naarasta: "Ja sinä?"
"Kuutassu." naaras vastasi ja jatkoi "Hauska tutustua Varjopentu."
Varjopentu nyökkäsi ja kääntyi kohti Kipinätassua: "Mistä sinä tunnistit minut?" hän kysyi.
"Olin vielä silloin pentu, kun synnyit ja olin pentutarhassa katsomassa synnytystä", Kipinätassu kertoi.
Varjopentu siristi silmiään ja naukui: "Voitekko opettaa taisteluliikkeitä?"
Kuutassu ja Kipinätassu katsoivat toisiaan ja Varjopentu kyllästyi odottamaan ja kääntyi kohti pentutarhaa. Hän ei olisi halunnut mennä sinne, mutta kun hän oli lähtenyt pentutarhasta ulos, hän oli huomannut jonkun muunkin pennun vieressään, joka ei ollut hänen pentuetoverinsa. Varjopentu luikahti sisälle ja huomasi sen pennun. *Kuka sinä olet? Et kuitenkaan ole pentuetoverini ja silti olet Usvajalan makuusijalla!* Varjopentu katseli pentua: Se oli naaras ja sen turkinväri oli valkoinen ja sillä oli oransseja kuvioita. Varjopentu nuuhki pennun läpikotaisin ja siinä oli erikoinen haju. Varjopentu työnsi kasvosa melkein kiinni toisen pennun kasvoihin ja sihisi sen korvaan: "Kuka sinä oikein olet ja miksi haiset noin oudolta!" Varjopentu huitaisi naarasta tasullaan ja sihahti kysymyksen uudestaan. Pentu ei vieläkän vastannut ja Varjopentu tunsi kiukun kasvavan sisällään.
"Vastaa kysymykseeni tai kynsin sinut kuoliaaksi!" hän sähisi ja kynsäisi naaraspentua koravaan.

//Koralli?

Vastaus:

| 15 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Kipinä

26.10.2017 19:10
Kipinätassu, Jokiklaani

Kipinätassu odotti kärsivällisesti, kun Kuutassu vetäisi piikin pois hänen kyljestään.
"Tuo pentu on Karhupentu. Mennäänkö jutelemaan hänelle, hän vaikuttaa yksinäiseltä!" Kipinätassu hihkaisi ja odottamatta vastausta kääntyi kohti Karhupentua, mutta kääntyikin takaisisn kohti Kuutassua.
"Tuletko mukaan?" hän kysyi Kuutassulta ja ajatteli samalla, että naarasoppilas vaikutti todella mukavalta.
"Kuule, minusta olet hurjan mukava!" Kipinätassu hihkaisi ja jatkoi epävarmana "Pidätkö sinä minusta?"

//Kuu? Mini tarina...

Vastaus:

| 5 kokemuspistettä |
-Catty

Nimi: Pihka

24.10.2017 07:24
Kuutassu 》 Jokiklaani

"Mahtavalta! Minusta on kivaa, kun Hopeavirrasta tuli mestarini!", Kipinätassu hihkui. Nuoren oppilaan into hymyilytti minua, ja tunsinkin käyttäytyväni kuin vanhempi oppilas kuin olin.
"Kuka sinun mestarisi on? Onko koulutus kivaa? Onko mestarisi kiva? Mitä kaikkea koulutuksessa tehdään? Ketä ystäviä sinulla on?" Kipinätassu uteli innokkaana. Nuolaisin tassuani nopeasti, ja nostin katseeni takaisin Kipinätassuun.
"Minun mestarini on Leoparditurkki- tiedäthän, varapäällikkö. Ja en ole vielä päässyt aloittamaan koulutusta, mutta tänään Leoparditurkki saattaa opettaa minulle uimista ja kalastusta. Ja koulutuksessa herätään ennen auringon nousua ja päästään nukkumaan vasta vähän ennen kuuhuippua!" naukaisin pelotellen, "mutta kuule, ihan kaikkea ei kannata uskoa. Aamupartioon herätään aikaisin, mutta nukkumaan pitää mennä melko aikaisin, jotta saat tarpeeksi unta. Sitten partioidaan, metsästetään, harjoitellaan taistelua... ja jos rikot sääntöjä saat alkaa nyppiä punkkeja klaaninvanhimmista! Ja kuningattarien makuualuset piyää vaihtaa, ja klaaninvanhimpien... ja ystävistä voin sanoa, että Varpustassu ja sinä olette tällä hetkellä ainoat- hei kukas tuo tuolla on?" Osoitin hännälläni pentua, joka istui pentutarhan edessä ja katseli tännepäin. Vastausta odotellessa tokaisin: "Sinulla on piikki torkissasi. Anna kun otan sen pois."

//Kipsu? Ja saat hittaa sen poimii sen piikin pois :)

Vastaus:

| 10 kokemuspistettä |
-Catty

©2018 Kuunsilta - suntuubi.com